Täh ja häh

En oo saanu aikaseks päivitellä. Syy siihen oikeestaan on se, että miun puhelin edelleen on huollossa. Tolla nokialla on tosi haastavaa päivittää blogia - pari kertaa yrittänyt ja se selain kaatuu aina kun saan pari lausetta runoiltua. Eikä tuohon nokiaan ole saatavilla mitään blogger-softaa. Meillä on nykyään vaan yks kone, miun läppäri ja isäntä käyttää sitä pääsääntöisesti pelaamiseen ym. Mie siis surffaan kännykällä, eli tsekkailen veispuukin pari kertaa päivässä ja se sitten on siinä oikeastaan.

 Mut joo. Ei oikein tullu tupakkalakosta mitään, paska minä. Ei riitä motivaatio. Olen kyllä yrittänyt vähentää ja siinä jo hiukan onnistunutkin. Kerta heitolla lopettaminen ei siis sopinut miulle, tai sitten vaan selittelen. Oon tässä ruoskinu itteeni ihan kiitettävästi mutta.. äh.

Ihan kiva viikko ollut. Keskiviikkona näin vanhaa ystävääni, jota en ollut nähnyt melkein kolmeen vuoteen. Käytiin kahvilla kun hän oli täällä päin ja tuntui kuin ei oltaisi oltu erossa päivääkään. Hassua miten joidenkin ihmisten kanssa vaan klikkaa niin. Ei paljon pidetä yhteyttä, mitä nyt silloin tällöin veispuukissa jutskataan mutta muuten.. ja silti ystävyys vaan säilyy. Kummallista vaan. Näin tänään myös toista ystävääni joka syksyllä muutti toiselle paikkakunnalla. Oli kiva nähä tätäkin tyyppiä pitkästä aikaa, nähtiin viimeeksi ennen kuin jouduin sairaalakierteeseen. Miulla oli pitkästä aikaa tosi aidosti onnellinen olo, nää vähän jo tavallaan "unohtuneet" ihmiset silti edelleen välittävät miusta ja muistin kuinka kivaa meillä on ollut, paljon muistoja ja paljon iloisia ja onnellisia hetkiä. I miss u guys allreadt <3
Huomenna eräs kaverini Haminasta tulee tänne haastattelemaan miuta. En oikeestaan oo ihan perillä miksi, jotain koulun esitelmää varten mutta siis huomennahan se sitten selviää tarkemmin. Oon aika otettu tästä kunniasta :D Joku on oikeesti kiinnostunut miusta! :D

Mutta niin, olen koittanut hoidella asioita työkkärin kanssa. Varasin jopa ajan sinne maaliskuulle ja käsitin et silloin olis tarkoitus tehdä jokin aktivointisuunnitelma. Olen miettinyt et joku kuntouttava työharjoittelu voisi alkuunsa olla kiva näin pitkän sairasloman ja kuntoutumisen jälkeen. Vaikka pari kolme päivää viikossa ois aika kiva. Mutta katsotaan, enhän vielä tiedä missä edes olen 4kk päästä ja olenko työkuntoinen vai en. Vaikea sanoa.

Kelasta tuli sairaspäivärahalappusten mukana lappuja työkyvyttömyyseläkkeestä. Olen kai kohta oikeutettu siihenkin, jos sairaslomani vielä jatkuu siis maaliskuun lopun jälkeen. En oikein ottanut selvää tuosta kirjeestä ja ajattelin soittaa serkulleni, joka on sossussa töissä ja tietää noista tukihommista vähän enemmän. Ajatus että jäisin tai saisin eläkettä kuulostaa helvetin pelottavalta. Ei tän ikäsenä pidä olla eläkkeellä? ei työkyvyttömyyseläkkeellä tai millään muullakaan?! Määrä-aikainenhan se käsittääkseni olisi sitten mutta niin.. Huh.

Toissailtana märehdin taas kipujani ja koko sairastumista. Olen niin katkera. MIKSI MINÄ?! MIKSI? Koetin avautua aiheesta isännälle kun vähän itkua tuhersin taas niin isäntä kysyi, että olisiko se sitten oikein jos isäni vaikka olisi sairastunut "puolestani" tai joku muu josta en niin välitä? Olisiko se oikein? Noh, ei kai tietenkään. En mie toivo tällästä elämää yhtään kenellekkään, mutta niin. Monesti miettii et miksi minä sairastuin, mitä tein väärin että sain tämän? Siihen vaan ei ole vastausta. Kun ei edes tiedetä oikein että mistä mokoma wege edes tulee niin mistä sitten osaisi sanoa että miksi juuri mie sain tämän. Ahdistavaa. Viime aikoina on taas tuntunut että kipuja on enemmän. Olen pari kertaa nyt turvautunut lyhytvaikutteiseen oxyyn pitkävaikutteisen rinnalle.Olin urheasti pari kuukautta kokonaan ilman niitä ja kärvistelinkin aikani mutta ajattelin taas et miksi kärvistellä kun miulla on lääkkeitä tähänkin? Mietin silloin yksi ilta sitäkin, että miuta on koskenut päivittäin jo 7,5kk ajan. Loppuuko tää ikinä?! Luulisi että tässä ajassa tottuisi mutta ei..  

"Mä tarvitsen mun haavoja
Syviä ja suolaisia
Kun mikään ei tunnu miltään
Kipu korvaa ystävää
Joka ei jätä milloinkaan
Nöyränä vartoo vuoroaan
Kun mikään ei tunnu miltään
Kipu korvaa ystävää"

-Chisu