keskiviikko, 11. tammikuuta 2012

Sohvalla on hyvä olla

Hassua mikä neuroosi miulla on. Jos oon kipeänä en pysty nukkumaan omassa sängyssä. Pakko nukkua sohvalla. Varsinkin jos on kuumetta. Sohvalla saan itteni ehkä tukevampaan asentoon, eikä sitten mee koko yö vaan pyöriessä. Nukuin koko kesän sohvalla, kesäkuun alkupuolelta sinne elokuulle. Tosin olinhan tossa välissä 4,5viikkoa sairaalassakin..

Olen selkeesti jollain tavalla päässyt eroon siitä "kipeenä olemis-fobiasta". Inhottavaahan tää on, mutta ei tarvitse vetää hysteeripaniikkia niinkuin viimeeksi joulukuun alkupuolella kun olin tosi kovassa flunssassa. Nyt vaan ei jaksa mitään, heikottaa ja kurkku on kipeä. Pahimmat lihassäryt on selkeesti jo takana päin. Ainut että pitelee lämpöä, viimeeksi mittasin 37.7. Ajattelin, et jos nostaa yli 38 niin sitten otan yhteyttä keuhkopolille tai lähden päivystykseen, sen verenmyrkytysriskin takia.

Nyttemmin ei oo liiemmin ahdistellutkaan. En jaksa miettiä, vaikka raha-asioissa ois murehtimista kun isännällä on ollut tosi huonosti töitä ja miun kelan sairaspäiväraha on kuukaudessa n. 360e niin ei sillä juuri elele.. mutta ei se raha lisäänny vaikka kuinka sitä miettisin. Olisin muuten varmasti multimiljonääri sitten jo. Ne asiat ratkee omalla painollaan ja ajallaan sitten. Vituttaahan se, mutta kun ei yksinkertaisesti voi mitään. Sossusta ei saada tässäkään kuussa, äiti jo onneksi jeesi ja maksoi puolet tän kuun vuokrasta.. paskaa. Miusta on äärimmäisen noloa kerjätä äitiltä rahaa, kun se jo maksaa miun lääkkeet ja sairaalakulut. Mutta jos on pakko niin sitten sitä apua pyytää ja äiti onneksi sinäänsä on aika ymmärtäväinen näissä asioissa, kun on aikanaan iskän ryyppäämisen takia joutunut pyytämään vanhemmiltaan apua.
Ahdistaa ja vituttaa tää jatkuva kädestä suuhun eläminen. Mitään ei jää ylimääräiseksi ja ei voi kuvitellakaan mitään säästöjä ruveta tekemään. Kaupassa kuljen laskimen kanssa että mihin riittää raha ja mihin ei. Ja laskuja maksellessa on vaan ajateltava mitkä on tärkeimpiä et mitkä maksetaan ajallaan.. en jaksa.

Voi kun tää elämä joskus tästä muuttuisi.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

ASETA AJATUKSESI TÄHÄN: