Riks raks ja poks

Syljettää. Just kun tuulettelin kui kiva tuo android-luuri on niin oma teki tenät. Eilen boottasin sitä ihan normaalisti, eli käynnistin uudelleen. Noh, sepä ei sitten enää käynnistynyt ollenkaan vaan jäi jumiin.Menin sitten elisan liikkeeseen ja kokeiltiin vielä hard resettiä mutta ei sekään sit jeesannu. Huoltoonhan se oli lähetettävä ja voi vittu kun sylettää. Bloggasin suurimmaks osaks kännykällä ja surffailinkin suurimman osan, nyt tuo nokia (n97) mikä miulla on käytössä on ihan köyhä tohon tarkotukseen. Kyllähän sillä soittelee, tekstailee ja surffaakin jonkin verran mut lasten kengissä tuo on miun HTC:en verrattuna. Paskaa. Mut mikään ei ikuisuuksia kestä. Meillä on tällä hetkellä vaan miun läppäri talouden ainoaana koneena koska isännän kone sano itsensä irti. Eihän siinä, kyllä me näinkin pärjätään. :)

Vähän tuunailin miun koto-kalenteria. Leikkaa-liimaa-askartele ja sun muuta. Koirammelehdistä löysin kivoja kuvia, sitten hommasin pari arkkia tähti- ja pääkallotarroja ja hello kitty-kiiltokuvia ja tulihan enempi meikäläisen näköine kapistus.

Äh ja puh. Tänään muistin taas syöväni kortisonia. Hikeä pukkasi koko päivän niin julmetusti että ei ollut tosikaan. Hiippaillessani tiimarissa ja illalla kaupassa hikeä pukkasi niin kuin olisi urheillut maratoonia. Posket helottivat punaisina vielä pitkäänkin tuon jälkeen. Ihan sairasta, siis niinku tasan ja kirjaimellisesti. :D
Koetin ottaa miusta ja koirista yhteiskuvaa, joka kyllä osottautu yksin ja itsekuvattavana todella hankalaksi :D mutta siis tosta kuvasta vaikkakin mustavalkoiseksi tarkoituksella muokkasin niin näkyy tuo helotus ja hiki kimaltelee tukassa. Argh. Ylipäätään vihaan syödä noita lääkkeitä. Ainut mitkä on kivoja niin kalkki-vitskut koska ne melkeen maistuu karkeilta :D

Hepalle: Tässä kuvassa pussaan Viiviä otsalle. Viivin katse maassa ja ns. 

alistunut mutta toisaalta tunteikas.

Enää kaksi päivää "tupakallista elämää" edessä. Vuoden vaihteen jälkeen se loppuu. Hitto, ahdistaa ja puristaa jo valmiiksi.